Artikkeli päivitetty 27.5.2024
Hiilijalanjälki on käsitteenä runsaasti käytetty, mutta harva osaa kysyttäessä selittää, mistä hiilijalanjäljessä tarkalleen ottaen on kyse. Miten voidaan ilmaista yrityksen tuotteen tai toiminnan hiilijalanjälki? Entä mitä tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentti ja miten se mitataan?
Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) tekee yritysten toiminnasta läpinäkyvämpää ja helpottaa niiden ympäristövaikutusten vertailua. Kestävyysraportointi on lakisääteinen velvollisuus tietyt suurus- ja toimialakriteerit täyttäville yrityksille.
Kestävyysraportteja yrityksiltä vaaditaan ensimmäisen kerran vuoden 2025 tilinpäätöksessä. Yritykset voivat raportoida sosiaalisista ja ympäristötoimistaan myös vapaaehtoisesti.
Luettuasi tämän jutun ymmärrät hiilijalanjäljestä enemmän.
Mikä hiilijalanjälki on?
Sanalla ’hiilijalanjälki’ kuvataan tuotteen tai tekemisen kuormittavuutta ilmastolle, vieläpä koko sen elinkaaren ajalta. Toisin sanoen hiilijalanjälki kertoo, paljonko yksilö, tuote tai tekeminen aiheuttavat kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, päästöjä. Nämä päästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta.
Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi ja otsoni. Ne kaikki kykenevät sitomaan lämpöä ilmakehään. Myös vesihöyry on merkittävä kasvihuonekaasu, mutta sen määrään ilmakehässä ihminen vaikuttaa vähemmän kuin edellä mainittujen.
Hiilijalanjäljen koko ilmoitetaan massana, eli grammoissa, kilogrammoissa tai tonneissa – samoilla yksiköillä mitataan myös kaasuja. Termi hiilidioksidiekvivalentti, COekv, haastaa jo ponnekkaammin kielen ja mielen. Onneksi se on hankalampi lausua kuin ymmärtää.
Hiilidioksidiekvivalentti on kasvihuonekaasujen yhteismitta. Sen tarkoitus on auttaa laskemaan yhteen eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävät vaikutukset, jotka ovat eri kaasuilla erilaiset. Mitan nimi on juuri hiilidioksidiekvivalentti, koska muiden kasvihuonekaasujen vaikutukselle vertailukohteeksi on päätetty hiilidioksidin vaikutus.
Mihin hiilidioksidiekvivalenttia sitten tarvitaan? Muiden kasvihuonekaasujen vaikutus pitää muuntaa hiilidioksidin kanssa yhdenmukaiseksi, jotta vaikutukset voitaisiin laskea yhteen esimerkiksi hiilijalanjälkeä varten. Hiilidioksidiekvivalentti siis kuvaa kaasun ilmastovaikutuksen painoarvoa suhteessa hiilidioksidiin.
Jos täten – rajusti yksinkertaistettuna – vaikka metaania ja hiilidioksidia päästävän lehmän hiilijalanjälki pitäisi laskea, muunnettaisiin ensin metaanin ilmastovaikutus hiilidioksidiekvivalentiksi kertomalla se luvulla 25, minkä jälkeen vaikutus voitaisiin laskea yhteen hiilidioksidin vaikutuksen kanssa.
Tiesithän, että kiinteistön hiilijalanjäljen pienentäminen vähentämällä turhaa lämmitystä pienentää myös lämmityskustannuksia. Jätä yhteystietosi, niin saat meiltä ympäristölle ja kukkarolle ystävällisen tarjouksen!
Miten hiilijalanjälki lasketaan
Hiilijalanjäljen laskemiseen on olemassa useampia eri standardeja. Esimerkiksi tuotteille käytetään ISO 14067 -laskentastandardia ja Greenhouse Gas Protocol -standardeja muun muassa yrityksen ostoenergian päästöjen laskemiseen.
Oman hiilijalanjäljen laskeminen erilaisia standardeja ja laskukaavoja käyttäen edellyttää melkoista matikkapäätä. Erilaiset elintapahiilijalanjälkilaskurit ovat helppokäyttöisiä ja suosittuja, eikä niitä hyödyntääkseen tarvitse syventyä laskukaavoihin. Niiden avulla on myös helppoa arvioida, olisiko omassa elämäntavassa jotakin sellaista, jota voisi muuttaa ja samalla pienentää hiilijalanjälkeään.
Elintapalaskureista voi saada varsin vaihtelevia tuloksia riippuen siitä, mitä kaikkea laskurissa on otettu huomioon, ja mitä painotetaan. Ne keskittyvät ensisijaisesti asumisen, kulkemisen, syömisen ja tavaroiden kuluttamisen vaikutuksiin, eivätkä eri testien tulokset yleensä ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.
Henkilökohtaisissa laskureissa ei tavallisesti huomioida muuta kulutusta, kuten terveyspalveluiden käyttöä, koulutusta, sosiaaliturvaa tai hotelli- ja ravintolapalveluita. Testeihin kannattaakin suhtautua ensisijaisesti oman kulutuksen kehityskohteiden osoittajana.
Elintapoja mittaavia hiilijalanjälkilaskureita löydät esimerkiksi Sitran ja WWF:n tarjoamina. Suomen Ympäristökeskus on ollut mukana kehittämässä useampaakin laskuria – mukana myös yrityksille ja kunnille suunnattuja. Niihin voit tutustua SYKE:n sivuilla.
Hiilijalanjäljen koko sidoksissa yksilöittäin elintasoon, maittain myös väkilukuun
Maakohtaisissa hiilipäästöjen vertailuissa harvaan asuttu Suomi häviää monelle muulle. Meillä pohjoinen sijainti ja elintasoon sidoksissa oleva, länsimainen kulutustaso kuitenkin kasvattavat yksilökohtaisen, keskimääräisen hiilijalanjäljen noin 10,1 tonniin (CO2-ekv) vuodessa. Vastaavasti esimerkiksi intialaisen vastaava luku on 1,8 tonnia.
Maakohtaisissa hiilidioksidipäästöjen vertailuissa Intia vastaavasti kuuluu kolmen suurimman kärkeen yhdessä Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Suuri väkiluku tuottaa suuren kertoimen pienellekin keskimääräiselle hiilijalanjäljelle, jota toisaalta sekä Kiinassa että Intiassa nopea elintason kehitys kasvattaa kovaa vauhtia.
Sata yritystä vastuussa 71 prosentista maailman kasvihuonepäästöistä
Vuodesta 1988 lähtien sata yritystä on ollut vastuussa valtaosasta koko maailman kasvihuonepäästöjä.
Luku on hätkähdyttävä, mutta avautuu listaa tutkimalla: 20 ensimmäistä toimijaa listalla on kivihiili- ja öljy-yhtiöitä. Niiden tuottamilla fossiilisilla polttoaineilla lämmitetään myös meillä taloja ja ajetaan autoja – jos kasvatamme itse kysyntää, myös vastuusta osa kuuluu meille.
Miten omaa hiilijalanjälkeään voisi pienentää?
Hiilijalanjälkikeskusteluista kiivaimmat internetin keskustelupalstoilla käydään, kun puhutaan syömisen, liikkumisen ja lemmikkien hiilijalanjäljestä. Joskus keskustelu roihahtaa koskemaan myös ihmisen oikeutta ”lisääntyä ja täyttää maa”.
Onkin totta, että syömis- ja kulkemistottumuksilla on suhteellisen helppoa vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen – täytyy vain valita ilmastoystävällisiä ruokia ja pyrkiä minimoimaan liikkumisesta aiheutuvat päästöt.
Asuminen tuottaa 30 % hiilipäästöistä
Täällä pohjoisessa merkittävin ja samalla vähiten tunteita kuumentava yksilön hiilipäästöjen lähde on asuminen, erityisesti lämmitys. Asumisen energiatehokkuuteen kannustetaan mm. rakennussäädöksin, ja sähkön hinnan kallistuminen innostaa ihmisiä myös säästämään energiaa oma-aloitteisesti.
Kaikki eivät sitä kuitenkaan hoksaa tehdä fiksusti: on aivan tavallista, että sähkölämmitteisessäkin kodissa keskitytään ensisijaisesti sammuttelemaan valoja, vaikka lämmityksestä nipistäminen toisi merkittävästi suuremmat säästöt.
Lämmityksen energiankulutuksen leikkaaminen kuulostaa ensikuulemalta epäilyttävän viluiselta puuhalta. Sehän tarkoittaa sitä, että patterit käännellään pienemmälle, puetaan enemmän päälle ja aamulla kipitetään kananlihalla suihkuun?
Ei, päinvastoin: modernissa maailmassa lämmityskuluista säästetään sähkölämmityksen automaattisella ohjauksella. Se tarkoittaa, että aamulla saa tassutella suihkuun suloisessa lämmössä, aamuyöllä on unen kannalta optimaalisen viileää, eikä tyhjää taloa turhaan päivällä ylilämmitetä. Samalla sähkölämmityksen kuluista karsiutuu jopa 40 %.
Lue, miten OptiWatti-älyohjaus puolitti rivitalokodin lämmityskulut!
Lue blogikirjoitus, miten vastuullinen yritys pienentää hiilijalanjälkeään ja säästää energiaa.
Kuinka sinä voisit vaikuttaa hiilijalanjälkeesi kodin tai hallinnoimasi kiinteistön energiakuluja leikkaamalla? Entä haluaisitko saada käyttöösi asiantuntijoiden vinkit, kuinka sähkölämmityksestä saa pienellä vaivalla energiatehokkaan?
Tilaa OptiWatin asiantuntijalta kiinteistöllesi hyötykartoitus!